Historia

Porvoossa 25.4.03
Timo Saari

Rönnskärin paviljongin täyttäessä 90 vuotta, olen uudelleen kirjoittanut aikaisemman Rönnskär 80+1 vuotta historiikin Nykytekniikka on sallinut lisätä myös jonkun valokuvan alkuperäistekstiin. Tätä alkuperäisjuttua olen täydentänyt vuoden 1994 jälkeisillä tapahtumilla, jolloin on syntynyt teos Rönnskär 90 vuotta. Viimeisten vuosien dokumentointi on ollut paljon täydellisempää, joten tämä osuus perustuu dokumenttitietoon.


RÖNNSKÄR 80+1 VUOTTA

VENEILYÄ

Varsinainen huviveneily Suomessa lienee alkanut 1800-luvun puolivälin tienoissa. Ensimmäinen pursiseura Nylandska Jaktklubben perustettiin 1861. Se oli koko Uudenmaan kattava seura ja useita Porvoolaisiakin purjehtijoita kuului NJK:n riveihin. Vuonna 1906 perustettiin Porvooseen oma pursiseura Borgå Segelselskap. Tarvetta seuran perustamiseen tuntui olevan, koska jo perustamisvuoden lopulla seurassa oli 111 jäsentä. Seuran rekisterissä oli 11 purjevenettä ja 5 moottorivenettä.

Silloinen seura oli melkoinen herraklubi, jossa herrat uniformuissaan nauttivat hyvistä sikareista ja punssista. Toki purjehdittiinkin ja järjestettiin kilpailuja. Ensimmäisen tukikohtansa BSS sai Stora Ballastholmenista, mutta pian vuokrattiin Kråköstä Villa Fridhemnistä kaksi huonetta ja veranta purjehduspaviljongiksi. Paviljonki oli Porvoosta Pellinkiin liikennöineen höyrylaivan reitillä, joten kulku Porvoosta sujui vaivattomasti.

RÖNNSKÄR

Keväällä 1913 saatiin sovittua 15 vuoden vuokrasopimus vapaaherratar Fanny von Wendin kanssa Rönnskärin pikkusaaresta. Vuokra oli sen ajan oloihin varsin korkea 150 mk/vuosi. Koska rakennusinto oli kuitenkin kova, saari vuokrattiin ja välittömästi käynnistettiin paviljongin rakennustyöt.

Rakennustyöt annettiin urakalla tehtäväksi ja ne edistyivätkin vauhdikkaasti. Jo kuukauden kuluttua aloittamisesta oli rakennuksessa katto päällä ja 9.6.1913 pidettiin rakennuksessa lopputarkastus ja ja vastaanotto. Rakennuksesta tehtiin kaksikerroksinen. Myös yläkerrasssa oli pari huonetta. Portaat yläkertaan kulkivat nykyisen keittiön oven edestä, salin puolelta. Eri huoneiden käyttötarkoituksesta ei ole säilynyt tietoa, mutta oletettavasti emäntä asui yläkerrassa.

Varsinaiset rakennuskustannukset olivat 9.600 mk. Suurin osa rahoista saatiin lainalla, jonka muutamat innokkaat jäsenet takasivat. Huonekalut ja taloustarvikkeet saatiin lahjoituksena. Kun heti saatiin palkattua taitava emäntä paviljonkiin, niin hyvällä ruokatarjoilulla siitä kehittyi varsin suosittu kokoontumispaikka. Ilmeisesti myös Porvoon ja Pellingin väliä liikennöivä höyrylaiva pysähtyi tarvittaessa Rönnskärissä.

Vuonna 1924 osti BSS Rönnskärin vapaaherratar von Wendin perillisiltä. Kauppahinta oli 10.000 mk. Puolet rahoista saatiin lahjoituksena Torsten Eklöfiltä ja loput lainattiin Porvoon Säästöpankista. Jostain syystä alkuperäiset kauppakirjat katosivat ja lainhuudatus kaupalle saatiin vasta vuonna 1966, BSS:n täyttäessä 60 vuotta.

Laitureiden rakennusajankohdista ei löydy tietoja, mutta vanhoista valokuvista ilmenee, että laituritilaa on ollut runsaasti. Nykyisen itäpuolen ponttoonilaiturin paikalla on ollut laituri. Pohjoiskärjessä lipputangon luona on ollut melko iso laituri ja siitä paviljongin nurkalle on ulottunut rannansuuntainen laituri. Myöskin saaren etelänpuoleisessa salmessa on ollut pitkä laituri.

Paviljonki on ravintolatoiminnan lisäksi ollut myös purjehduskilpailujen tukikohtana. Tosin alkuaikoina purjehduskilpailut järjestettiin pääasiassa Äggskärin selällä ja lähtö ja maalipaikka oli Hästholmenin ja Svartholmenin välissä. Kilpailujen aikaan Rönnskäriin kerääntyi kuitenkin suuri joukko veneitä.

Suomen koettelemusten vuosina 1939-1943 paviljonki oli suljettuna, mutta jo vuonna 1944 järjestettiin purjehduskilpailu, johon osallistui veneitä myös NJK:sta. Vierailijoiden osallistuminen oli tärkeää koska tuolloin seuran lipun alla purjehti vain neljä venettä.

Varsinaisesta juhlatoiminnasta paviljongissa ei löydy mitään merkintöjä BSS:n ajoilta. Kaikki kymmenvuotisjuhlansa BSS juhli muissa tiloissa. Pienimuotoisia juhlia on saatettu järjestää, joskaan tähän ei löydy vahvistusta.

Ravintolatoiminta paviljongissa lienee päättynyt samanaikaisesti höyrylaivaliikenteen kanssa. Tämän jälkeenkin paviljongissa toimi pitkään vielä kioski.

60-luvun puolivälissä kun BSS juhli 60-vuotisjuhliaan, todettiin paviljongin olevan varsin huonossa kunnossa. Silloin pidettiin tärkeänä myös maantieyhteyttä paviljongille. Tällöin pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi. Mietittiin paviljongin korjaamista, sekä sen purkamista ja uuden rakentamista samalle paikalle. Etsittiin myös uutta paikkaa maantieyhteyden päästä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei sinällään toteutunut vaan päädyttiin ratkaisuun jossa rakennuksen toinen kerros purettiin pois ja yksikerroksiseen rakennukseen tehtiin loiva harjakatto joka ympäröitiin matalalla aidalla, jolloin rakennus näytti tasakattoiselta.

Tämän jälkeen rakennus on ollut varsin vähäisessä käytössä. Toki purjehduskilpailuja järjestettiin. Saarella suoritettiin myöskin jonkin verran juniorikoulutusta ja kevytvenekilpailuja. Saarelle oli muun muassa rakennettu maalilinjan tarkkailutähtäimet.

UUSI ISÄNTÄ

Talvella 1980 BSS löysi itselleen uuden paikan Kråköstä. Sen Ostamiseen tarvittiin kuitenkin rahaa. Niinpä BSS otti yhteyttä Porvoon kippareihin. Porvoon Kippareiden vuosikokous 28.3.1980 valtuutti silloiset hallituksen jäsenet: kommodori Jorma Kokon, varakommodori Lasse Terosen ja rahastonhoitaja Erkki Riskin neuvottelemaan mahdollisesta Rönnskärin ostosta.

Neuvottelut johtivat tulokseen ja niinpä kauppakirjat allekirjoitettiin 13.5.1980. Kauppahinnaksi sovittiin 120.000 mk. Kipparit rahoittivat kaupan pääosin lainoilla, joita otettiin Porvoon Säästöpankista 50.000 mk ja Porvoon Osuuspankista 20.000 mk. Loput kauppahinnasta rahoitettiin omilla rahoilla, joita oli kertynyt vuonna 1977 alkaen järjestetyistä Navigationäyttelyistä riittävä määrä. Jäsenmaksuillahan ei ollut paljon merkitystä, koska jäsenmaksut olivat varsin alhaiset. Tuolloin kaksi ensimmäistä perheenjäsentä maksoi 25 mk ja seuraavat 15 mk. Liittymismaksu oli 5 mk.

Saaren luovutusseremonia järjestettiin 24.5.1980 jolloin BSS:n lippu vaihdettiin Suomen lippuun. Kippareillahan ei tuolloin vielä ollut omaa lippua. Kippareiden jäsenille järjestettiin tutustumisretki Rönnskäriin 26.5.1980. Saaren vihkiäisiä ja samalla uusien kippareiden diplomien jakoa juhlittiin 14.6.1980. Kauppa vahvistettiin vielä Porvoon Kippareiden syyskokouksessa 21.10.1980.

KIPPAREIDEN AIKA

Kun Paviljonki rakennettiin vuonna 1913, oli vielä varsin erikoista rakentaa talo laudasta. Niinpä sitä ei ilmeisesti oikein osattu. Kirvesmiehet olivat hirsitalon rakentajia. Rakennusvauhti oli myöskin ollut melkoinen. Viimeisinä vuosina taloa ei oltu lainkaan remontoitu. Ninpä paviljonki oli varsin huonossa kunnossa Kippareiden ostaessa sen. Kaikki laiturinjäänteet olivat aivan lahoja, sikäli kuin niitä oli jäljellä. Myös ulkorakennukset olivat rempallaan.

Saaren ränsistyneisyydestä johtuen koko Kippareiden 14-vuotinen isännyys on ollut suurimmalta osaltaan korjausta ja uuden rakentamista. Paviljongin perustukset ja tukirakenteet olivat antaneet pahasti periksi, joten se oli kallellaan sinne sun tänne. Rakennusta on tunkattu ja kiskottu taljoilla ojennukseen useaan otteeseen, vuosien mittaan ja tukirakenteita on lisätty ja uusittu. Ulkomaalaus on tehty kahteen kertaan ja sisämaalaus useampaankin kertaan. Katto on rakennettu kokonaan uudelleen. Ulkorakennuksia on korjattu ja rakennettu lisää. Laiturit on kaikki rakennettu uudelleen jne.

TALKOITA

Ensimmäiset talkoot järjestettiin jo kevättalvella 1980. Silloin kokoonnuttiin Hattulan sahalle, josta Kölhit ja Mälkin Seppo olivat ostaneet yhden rakennuksen purettavaksi.Sieltä purettiin puutavaraa lähinnä laitureiden tekoa varten. Puutavara hinattiin keväällä Rönnskäriin. Ensimmäiset kesätalkoot järjestettiin 7.6.80, jolloin rakennettiin mm kaksi laituria. Paviljonki oli maalattu sinivalkoiseksi. Vaikka väritys olikin hyvin isänmaallinen, ei se Kippareiden mielestä sopinut maisemaan. Niinpä lauantaina 12.7.80 kokoontui suuri joukko Kippareita maalipurkkien, pensseleiden ja tikapuiden kanssa Rönnskäriin. Kun vielä jatkettiin vähän seuraavana päivänä, oli paviljonki saanut uuden värin pintaansa. Paviljonki oli nyt vähän ruskeaan vivahtavan vihreä. Vuorilaudat maalattiin edelleen valkoisiksi. Uuden värin tarkoitus oli saada paviljonki paremmin sulautumaan maisemaan, koska sen ulkonäkö oli sellainen, että sitä ei erityisesti tarvinnut korostaa. Toiseen kertaan paviljonki maalattiin vielä 30.8.. Syyskunnostustalkoot järjestettiin vielä 20.9..

Vuoden 1981 suurin kunnostuskohde oli paviljongin sisämaalaus. Se järjestyi siten, että Terosen Lasse ja hänen työtoverinsa Nesteeltä suorittivat maalauksen. Kustannukset olivat kolme koria kaljaa ja viisi kiloa makkaraa sekä maalit. Vuonna –81 myönnettiin myös emännälle määräraha 2000 mk, taloustarvikkeiden, verhojen yms hankintaan.

Vuosilta 1982-86 arkistomme on varsin puutteellinen. Joka tapauksessa Rönnskärissä alkoi sähkön aikakausi vuonna 1984. Tosin vasta vuonna –86 suoritettiin varsinainen paviljongin sähköistys. Vuonna –84 paviljonki mitattiin ja Aarne Launos laati rakennuksesta piirustukset tulevia korjaustöitä varten. Vuonna –84 on hankittu huomattava määrä puutavaraa ja muita rakennustarvikkeita. Näitä on tosin saatettu käyttää myöskin samoihin aikoihin ostetun Kipparikioskin kunnostustöihin. Näihin vuosiin ajoittunee myöskin uusien ponttoonilaitureiden hankinta ja paikoilleen asennus.

Vuonna 1987 Rönnskäriin hankittiin sauna. Sauna saatiin edullisesti, koska se ostettiin yhdessä Killingholmin saunan ja mökin kanssa. Sauna on myöskin valmistettu paksummasta hirrestä kuin kaupassa sovittiin. Samana vuonna Kauppaoppilaitoksella uusittiin ruokasalin kalusto ja Kipparit olivat tarkkoina. Kauppaoppilaitoksen vanhoista mutta hyväkuntoisista kalusteista saatiin pilkkahinnalla uudet pöydät ja tuolit Rönnskärin saliin.

Vuosina –88- -89 tapahtui saarellamme paljon. Paviljonki tunkattiin ja taljoilla vedettiin mahdollisimman hyvin oikeaan muotoonsa. Tosin tällöin havaittiin, ettei paviljongin rakentajilla ole tainnut olla käytössään vatupassia laisinkaan. Rakennusta on mahdotonta saada kaikilta osiltaan täyteen ojennukseen. Oikomistyön rajuudesta kertoo sekin, että savupiippuun tuli 10 cm:n rako, kun piippu nousi katon mukana mutta palomuuri pysyi paikallaan. Vuonna –81 Seppo Mälkin toimiessa mestarina paviljonkiin muurattiin uusi takka ja savupiippu. Tässä remontissa vahvistettiin talon perustukset ja tukirakenteet. Kaikki ulkoikkunat uusittiin. Terassille rakennettiin uusi lattia. Paviljonki maalattiin sisältä osittain uudelleen.

Paviljongin ulkopuolella saunalle rakennettiin laituri. Sauna maalattiin ilmailuhallituksen venekerhon toimiessa talkooporukkana. Grillipaikat rakennettiin nykyiseen muotoonsa. Rakennuksen ulkoseinille asennettiin ulkovalot. Laiturit kaipasivat kunnostusta joten nekin hoidettiin.

Vuonna –88 Rönnskäriin hankittiin soutuvene ja kuljetuksia hoitamaan hankittiin Kipparivene. Kippariveneen hankinnasta käytiinkin sitten syyskokouksessa runsaasti keskustelua, koska sen hankintaa ei oltu budjetoitu ja monet Kipparit olivat sitä mieltä, että hallitus oli ylittänyt valtuutensa. Asiasta päästiin kuitenkin sopuun kokouksessa.

Vuonna 1990 rakennettiin saareen uusi ”puucee” ja vanhasta tehtiin tarvikevarasto. Rakennettiin myös saaren pohjoiskärkeen uusi metallirunkoinen laituri. Samana vuonna seura sai oman lipun. Ilmeisesti samana vuonna hankittiin myöskin uusi lipputanko, jotta uusi lippu saatiin arvoiseensa tankoon.

Vuonna –91 astui kuvaan Kuittisen pariskunta isäntänä ja emäntänä. Tällöin uusittiin keittiön kalusto ja keittiö saatettiin muutenkin asianmukaiseen kuntoon.

Vuonna 1992 alettiin kiinnittää huomiota koko perheen viihtyvyyteen saarella. Saarella oli vanha leikkimökki, jota kuitenkin käytettiin puuliiterinä. Puuliiteristä tehtiin jälleen leikkimökki. Koska puuliiteristä tehtiin leikkimökki, rakennettiin tilalle uusi, paremmin tarkoitukseen sopiva liiteri. Ulkovalaistusta laajennettiin asentamalla pylväsvalaisimet, jotka Ensto Oy lahjoitti. Kaivettiin kaivo, josta tosin saatiin vain hiekkaa lasten hiekkalaatikkoa varten. Radiotähti lahjoitti paviljonkiin television ja videot. Hankittiin myös NMT puhelin.

Keväällä 1993 havaittiin, että kattoa kiertävä lauta-aita oli lahonnut vaarallisen huonokuntoiseksi. Se purettiin pois. Purkamisen jälkeen havaittiin, ettei katossa ollut räystäitä lainkaan, vaan sadevesi valui pitkin seiniä alas lahottaen niitä. Loivaharjainen kattomuoto oli myöskin varsin ruma. Lisäksi vanha peltikatto oli paikoin lähes puhki ruostunut.

Niinpä pyydettiin Arkkitehti Aarne Launos apuun. Hän laati piirustukset uudesta katosta. Tuomo Saari laati kustannusarvion. Tältä pohjalta kutsuttiin kesällä kokoon ylimääräinen yleinen kokous. Yleinen kokous myönsi hankkeelle määrärahat. Näin käynnistyi Kippareiden ajan suurin projekti.

Tarjouskilpailun jälkeen annettiin Rakennusliike Freiborgille urakka rakentaa talon ympärille telineet sekä runko uutta kattoa varten. Yhtenä kesäisenä lauantaina kerääntyi aikamoinen joukko Kippareita saareen. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun vanha katto oli purettu ja talo peitetty pressuilla. Seuraavan viikon aikana rakensivat Freiborgin miehet taloon uudet kattotuolit ja ympärille telineen. Seuraavassa viikonvaihteessa pääsivät taas Kipparit vauhtiin. Muutaman viikonvaihteen aikana tehtiin uusi kattolaudotus ja kiinnitettiin kattohuopa. Parhaimmillaan katolla touhusi yl 20 miestä. Katto saatiin sopivasti ennen talvikauden alkua valmiiksi. Uusi katto on paljolti saman näköinen kuin alkuperäinenkin. Katon muotoilu on kuitenkin puhtaasti Aarne Launoksen luomus, eikä mikään kopio vanhasta. Toista kerrosta ei kuitenkaan rakennettu, vaan vinttitilan täyttävät katon tukirakenteet.

Paviljongin takka oli myöskin pettänyt kovassa meri-ilmastossa. Takkaan asennettiin metallinen takkasydän. Remontti edellytti myös piipun korotusta, ja takkasydämen asennus pieniä lisämuurauksia takassa. Länsirannan laiturin juureen asennettiin sähköpylväs akkujen latausta varten. Hankittiin lapsille keinu ja optimistijolla. Jolla otettiin käyttöön vasta vuonna –94.

Keväällä 1994 jatkettiin paviljongin kunnostusta. Lahonneet kohdat seinärakenteissa uusittiin. Paviljonki sai uuden tyyliin sopivan värityksen ulkopuolelleen. Keltainen värihän on perinteinen saariston rakennusten väri. Myös sisäpuolella suoritettiin maalaustöitä.Räystäille on asnnettu vesikourut ja ”puuceehen” valot.

Vaikka saaremme on jo varsin hyvässä kunnossa, emme kuitenkaan aio jäädä laakereillemme lepäämään. Uusia talkoosuunnitelmia on jo tehty. Kuluvana syksynä on tarkoitus rakentaa vielä grillikatos toisen grillipaikan päälle. Koko Kippareiden hallinta-ajan on myös haaveiltu jonkinlaisen pelikentän raivaamisesta saarelle jne. Toki Saaremme on nyt niin hyvässä kunnossa, että vauhtia voidaan jo hieman hellittää ja rakennustöiden sijaan kehittää muuta toimintaa.

MUU TOIMINTA

Saartamme on Kippareiden ajan alusta saakka hyödynnetty myös varsinaisessa toiminnassamme. Navigointikilpailujen tukikohtana saari on palvellut vuodesta 1981 lähtien.Ensimmäinen päivänavigointikilpailu Rönnskärin regatta kilpailtiin 13.6.81. Mukana kilpailussa oli 13 venekuntaa. Syksyllä järjestetyssä yönavigointikilpailussa osanottajina oli 17 venekuntaa. Heti ensimmäisenä vuonna kipparit menestyivät hyvin ja kolmen parhaan tuloksista lasketut joukkuekilpailut Kipparit voittivat ja saivat kiertopalkinnot haltuunsa. Jatkossa ei menestys aina ole ollut yhtä hyvä. Suuren vajauksen Kippareiden kilpailujoukkueeseen aiheutti Kölhin pariskunnan vetäytyminen kilpailutoiminnasta. Nämä yö- ja päiväkilpailut ovat jatkuneet joka vuosi.

Hiihtoloman viimeisenä lauantaina 21.2.81 aloitettiin Rönnskärin kausi jo varsin varhain. Saareen kokoontui 22 ihmistä ja kolme koiraa. Väkeä saapui kävellen, hiihtämällä ja taisipa joku tulla autollakin. Grillissä paistettiin makkaraa ja puuhailtiin muutakin kauniiseen talvipäivään sopivaa. Vuosi 1981 oli muutoinkin Kippareille tärkeä vuosi. Täyttihän Kipparit silloin kymmenen vuotta. Meriteiden viitoitus uudistettiin, joten koulutusta riitti.

Vuoden –82 vuosikokouksessa sovittiin, että perjantai-iltaisin merelle mentäessä poiketaan Rönnskärin laiturissa tapaamassa ystäviä. Tämä idea toimikin useita vuosia, tosin niinpäin, että sunnuntai-iltaisin kotiinpäin tullessa pistäydyttiin laiturissa ja vaihdettiin kuulumisia. Joku vain pistäytyi, mutta joku saattoi jäädä pidemmäksikin aikaa.

Vuonna –88 aloitettiin keskiviikkosauna. Tässä ideana oli se, että kipparivene toi halukkaita saunojia saareen. Sauna lämmitettiin, saunottiin ja palattiin kotiin. Ajatus toimi ainakin sen kesän.

Vuoden –91 yökilpailun yhteydessä järjestettiin pienimuotoinen ensiapukurssi, jossa SPR:n sairaanhoitaja antoi lähinnä elvytyskoulutusta ja jakoi tietoa vedenvaraan joutuneen pelastamisesta ja hoidosta. Kurssilla saimme elvyttää Anne nukkea.

Kesän juhlien viettoon Rönnskär on ihanteellinen. Ensimmäiset juhlat vihkiäisten jälkeen olivat talkootanssit, jotka järjestettiin 19.7.80. Musiikista vastasi Raimo Selkee hanureineen.

Rapujuhlia on vietetty ainakin vuosina –87 ja –88. Saattaa olla että näitä vietettiin aikaisemminkin, mutta arkistossamme on aukko tällä kohtaa. Vuonna –88 järjestettiin rapujuhlien lisäksi myöskin porsasjuhlat, koska kaikki eivät ravuista pitäneet. Porsasjuhlista muodostuikin sitten perinne, joka jatkuu edelleen. Parina ensimmäisenä vuonna vartaassa pyöri kokonainen sika, mutta se osoittautui epätaloudelliseksi ja hankalaksi. Viimevuosina liha on ollut puhdasta filettä. vuodesta –88 lähtien porsasjuhlien vieraina ovat olleet kippareiden lisäksi myös Finnairin venekerholaiset. Tämä perinne katkeaa tänä vuonna. Vuonna –93 löysimme uuden yhteistyökumppanin. Kesäkuussa tuli pieni joukko Yleisradion venekerholaisia pieneen juhlaan saarellemme. Tänä keväänä kävi Kippareiden joukkue vastavierailulla YLE:n saaressa, jossa sovimme, että vierailuja tullaan jatkamaan vuorovuosin. Porvoossa se tapahtuu porsasjuhlan merkeissä.

Juhannus Rönnskärissä on ollut aina epävirallinen tilaisuus. Varsinaista ohjelmaa ei ole koskaan järjestetty, mutta kokkoa on poltettu ja lettukekkereitä vietetty.

IHMISIÄ

Rönnskärin kehitykseen ovat vaikuttaneet lukemattoman monet kipparit. Joidenkin nimet on kirjattu virallisiin dokumentteihin, kun taas monet ovat puurtaneet vuosia tulematta kertaakaan mainituksi missään dokumentissa. Monien näiden nimet löytyvät kyllä vieraskirjasta talkooväen kohdalta, mutta en ole lähtenyt heitä sieltä kaivelemaan. Tyydyn vain antamaan lämpimät kiitokset kaikkien Kippareiden puolesta.

Saaremme kehitystä ovat johtaneet alusta saakka Rönnskär toimikunnat. Toimikuntien kokoonpano ja vahvuus on vaihdellut suuresti vuosien mittaan. Samoin on vaihdellut toimikuntien aktiivisuus. Joskus toimikunnan vetäjä on touhunnut yksinään, kun taas toiset toimikunnat ovat olleet kokonaisuudessaan aktiivisia.

Ensimmäinen Rönnskärin emäntä oli Mirjam Kokko. Hän huolehti parin ensimmäisen vuoden ajan tarjoilusta ja muutenkin siitä, että saarella näkyi naisen käden kosketus. Tämän jälkeen on pitkä aukko, ennen kuin dokumenteistä löytyy seuraava maininta emännästä. Muisti kertoo kuitenkin, että keittiössä ovat häärineet ainakin seuraavat naiset: Seija Ruottu, Gunnel Patrakka, Sirkka-Liisa Nieminen, Eeva Riski, Tuula Korhonen, Tuovi Soisalo-Soininen, Aija Mieskonen, Kaija Saari ja Kirsti Juvonen. Muitakin on, mutta eivät juuri nyt muistu mieleen. Seuraava virallinen merkintä emännästä löytyykin vasta vuodelta 1991, jolloin Anneli Kuittinen valittiin emännäksi. Hänen työpanoksensa ei pysähdy siihen, että hän on laittanut keittiön ensiluokkaiseen järjestykseen ja huolehtinut tarjoilusta. Annelin käden jälki näkyy kaikkialla, lasten leikkipaikoista talon maalaukseen. Anneli ei koskaan voi olla tekemättä jotain. Kun tällainen ihminen on usein saaressa syntyy uskomattoman paljon hyvää jälkeä.

Saaren isännyydestä vastasi ensimmäisestä vuodesta lähtien, aina vuoteen –87 saakka Seppo Mälkki. Sepon tehtävänä oli saattaa aivan rempallaan oleva saari käyttökelpoiseen kuntoon. Monet Sepon työt olivat laadultaan sellaisia etteivät ne suoranaisesti näy, mutta ne ovat olleet oleellisen tärkeä perusta niille töille, joita on myöhemmin tehty. Sepon ammattitaito rakentajana oli oleellisen tärkä saaren kunnostuksen alkuaikoina. On Sepon ammattitaitoa tarvittu myös varsinaisen isännyyden jälkeenkin.

Vuosina 1988-1991 välisenä aikana toimi hieman kokoonpanoltaan vaihteleva toimikunta, jota ainakin osittain veti Tapio Patrakka. Aina se ei kuitenkaan määrittänyt ketään vetäjäksi. Näiden vuosien aikana saatiin aikaiseksi paljon näkyvää. Tämä toimikunta piti sisällään rautaista ammattitaitoa, ja senäkyy edelleen saarellamme. Vuonna 1991 valittiin seuran isännäksi Kari Kuittinen. Kari on loistavasti hoitanut Kippareiden Kokin tehtävät. Kaikissa tilaisuuksissa kari on huolehtinut ruuan valmistuksesta ja osallistunut sen tarjoiluun tosi mallikkaasti. Kaikki Rönnskärissä porsasjuhlan jälkeisenä päivänä olleet muistavat varmasti Karin katumuskeiton. Karin osuus muissakin viimevuosien kunnostustöissä on ollut mittava. Esimerkiksi uuden puuliiterin rakennustyössä ei Karille löytynyt montaakaan avustajaa. Kari ja Anneli ovat yhdessä hoitaneet Rönnskäriä viimeiset vuodet. Tämän kevään maalaustöissä yleisin talkooryhmä oli Kari, Anneli ja Annelin äiti. Karille myös Budjetti on ”pyhä” asia. Hän huolehtii siitä, ettei rahaa käytetä yhtään enempää, kuin sitä on budjetissa myönnetty.

Kävijämäärät saarellamme ovat vaihdelleet. Alkuaikoina, kun saarella ei ollut oikeastaan mitään muuta annettavaa kuin laiturit, kävijämäärä oli vaatimaton. Pitkään kävijämäärät liikkuivat 400-700 kävijää vuodessa. Kolmen viimeisen vuoden aikana näyttää kävijämäärä vakiintuneen hiukan yli 1000 kävijään vuodessa. Nämä ovat vieraskirjasta laskettuja kävijämääriä. On kuitenkin havaittu, etteivät kaikki kävijät kirjaa käyntiään. Luvut näyttävät jo varsin mukavilta, mutta toivomme kuitenkin, että vielä useampi Kippari ottaa mukavan saaremme omakseen.

VUODET 1994-2003

Vuonna1994 vietettiin siis Rönnskärin 80+1 vuotisjuhlia. Paviljonki oli ennen juhlia saatettu juhlavuoden edellyttämään kuntoon. Sitä oli keväällä kunnosteltu ja se oli saanut uuden upean maalin pintaansa. Syksyllä jatkettiin talkoita rakentamalla katos vanhan grillin päälle. Katos maalattiin saman väriseksi kuin paviljonkikin. Ikkunat tehtiin muovilevystä, jota Hynnisen Raimo löysi Borealiksen varastosta. Katosta ei voitu rakentaa siten, että grilli olisi jäänyt savupiipun alapuolelle keskelle katosta. Siksi Laitisen Kalevi rakensi siihen vinon savuhuuvan rosteripellistä. Savu ei kuitenkaan tahtonut kulkea vinoa peltipintaa ylös, vaan tupruili grillaajien kiusaksi.

Paviljongin televisio oli myöskin rikkoutunut joten sen tilalle hankittiin uusi. Porsasjuhliakin vietettiin, mutta yhteistyö Finnairin venekerhon kanssa päättyi. Syynä oli erimielisyys rikkoutuneen videokameran korjauksesta ja taisi mukana olla vähän keittiöhenkilökunnan väsymistäkin.

Vuonna 1995 jatkui saaren kunnossapito talkoiden merkeissä. Saunan kiuas oli taas saanut tarpeekseen kovista löylyistä ja se piti uusia. Syksyn pimeyttä varten asennettiin saunaan valot. Saunan piipun läpivienti vaati myös vähän tiivistyksen parantamista. Samana kesänä löytyi Emäsalosta myös käytetty hyväkuntoinen ponttoonilaituri, joka ostettiin ja hinattiin Rönnskäriin saunalaituriksi.

Aikamoinen urakka oli myös uusien peräpoijujen laitto. Poijuihin ja ketjuihin saatiin Porvoon Osuuspankilta, jonka tarrat liimattiin poijuihin. Painoja varten rakennettiin muotit jotka vietiin Partekin betonitehtaan pihaan. Autot kippasivat niihin ylijääneitä betonieriä parin viikon ajan, jolloin meillä oli riittävä määrä painoja. Nesteen satamasta saatiin lainattua uisko, joka oli varustettu nosturilla. Yhden viikonlopun urakkana oli saada poijut paikoilleen. Takalaituriin ei tosin riittänyt uusia poijuja, joten sinne laitettiin vanhat kapeavartiset poijut, jotka ketjujen painosta painuivat varsin syvälle. Grillikatokseen asennettiin vielä valaistus. Lasten uimarantaa varten hankittiin vielä iso pala viirakangasta, hintaan yksi pullo vodkaa. Kangas jäi odottamaan tulevaisuutta.

Vuoden 1996 kevättalvella aurattiin tie Rönnskäriin Emäsalosta. Lipputankolaiturin kansi irrotettiin ja työnnettiin sivuun. Rantaan saatiin hiekkapuhalluslaitteet alukromilta. Laiturin teräsrakenteet hiekkapuhallettiin ja pohjamaalattiin. Myöhemmin keväällä vierasvenesatamaa varten tukityöllistetyt pojat maalasivat sitten pintavärin. Jostain syystä maalaus ei kuitenkaan onnistunut ja maalipintaan nousi rakkuloita. Hiekkapuhallus tehtiin kevään viimeisellä hetkellä, sillä jäällä oli jo puoli metriä vettä paikoitellen, kun laitteita hinattiin pois saaresta. Edellä mainitut pojat tekivät myös joitakin muita pikkuhommia Rönnskärissä. Muun muassa pisuaari puuceen takana on heidän käsialaansa, samoin saunan kaiteet.

Toinen iso urakka oli takalaiturin pidennys. Lahtonen valoi betonista onton pöntön, joka uitettiin rönskäriin ja upotettiin paikalleen ja täytettiin kivillä. Timo Saari teki teräksestä sillan rungon, joka toisesta päästään kiinnitettiin ennenmainittuun pönttöön ka toinen pää nivelien avulla laiturin päähän. Sillan päälle tehtiin uusi puusilta. Terässilta painoi kuitenkin niin paljon, että laiturin pää painui lähes veden pintaan. Tilannetta korjattiin laittamalla sillan alle vanha saunan laiturin tynnyriponttooni.

Vuonna 1996 vietettiin seuramme 25-vuotisjuhlia. Juhlapaikkana oli tietenkin Rönnskärin paviljonki. Paikalla oli runsaan kipparijoukon lisäksi merkittävä kutsuvierasjoukko. Runeberg laiva poikkesi lipputankolaiturissa, tuoden vieraat juhlapaikalle.

Vuoden 1977 keväällä todettiin, että takalaiturin välitueksi laitettu betonipönttö oli liian pieni. Jäät olivat kaataneet sen. Huonosta käyntisillasta kärsittiin koko kesä, kunnes syksyllä ryhdyttiin tositoimiin. Yhtenä viikonloppuna järjestettiin talkoot, joissa runsas kipparijoukko rakensi vanerista ja lankusta betonimuotin, joka ankkuroitiin kaatuneen pöntön ympärille. Seuraavalla viikolla saapui muutama mies ja kaivinkone lautalla paikalle. Kaivinkone kauhoi mukanaan tuomansa betonin muottiin ja miehet lappoivat kiviä sekaan minkä ehtivät. Valu oli varsin vaikea, koska vesi oli noussut suunnilleen muotin yläreunan tasoon. Muotti oli myös osittain irronnut pohjasta. Muotti saatiin kuitenkin uudelleen ankkuroitua paikalleen. mutta se vuoti hieman alareunastaan. Aivan täynnä merivettä oleva muotti heikensi myös valun laatua, mutta valu saatiin tehtyä ja arkku on ainakin vielä täyttämässä tehtäväänsä. Teräksinen rantasilta käännettiin myös toisin päin. Raskas nivelrakennelma kiinnitettiin laituriarkkuun ja sillan toinen pää varustettiin pyörillä ja laitettiin laiturin päälle. Salennon Keijo toimitti lankut laiturin rungon vahvistamiseksi, mutta ne kiinnitettiin vasta seuraavana vuonna.

Tauno Toivanen, Kari Juvonen ja Jari Pajakoski pitivät kesällä omat talkoonsa. Yhtenä viikonloppuna he purkivat katoksesta vanhan grillin pois ja muurasivat uuden, käyttäen alaosassa vanhoja tiiliä ja yläosassa uusia. Kun Mika Niemi Ja Timo Saari yhteisvoimin rakensivat grilliin uuden suoran savuhuuvan, päästiin savuongelmista eroon.

Kun vielä päälaituria siirrettiin vähän ulommaksi ja sunalaiturin käyntisiltaa korjattiin, saunalle johdettiin paviljongilta vesijohto ja saareen tuotiin Kuhan kyydissä 3 m³ halkoja, olikin kesän talkoourakka ohi.

Vuosi 1998 olikin vähän rauhallisempi talkoiden suhteen. Saunan seinät tosin kyllästettiin. Saunan vesiputki poistettiin käytöstä, koska säiliö oli kerran päässyt tyhjäksi ja pumppu kävi kuivana ja paloi. Jouduttiin hankkimaan uusi pumppu, joka varastettiin paviljongin alta ennen kuin sitä ehdittiin asentaa paikoilleen. Näin jouduttiin ostamaan vielä uusi pumppu. Polttopuitakin rahdattiin saareen keväällä. Pieni Kipparivene myytiin pois ja tilalle hankittiin Kippari II, joka pääasiassa toimii koulutusveneenä, mutta toimii myös Rönnskärin yhteysveneenä. Rönnskärin vuokrausta ja siitä haluttavaa korvausta pohdittiin myös. Päätettiin, ettö vuokra on 500 mk/kerta + 20 mk/henkilö. Myöskin jäsenistön yksityiskäytölle määrättiin hinta. Jäseniltä perittäisiin 100 mk/kerta + 10 mk/ henkilö 10 henkilöä ylittävältä joukolta.

Vuonna 1999 saaressamme ei tarvinnut tehdä muuta kuin pieniä laitureiden kunnostuksia. Muun muassa takalaiturin rantasilta varustettiin kaiteella. Takalaiturille asennettiin myös sähkökotelo. Edellisenä vuonna päätetty jäsenistön yksityiskäyttövuokra poistettiin. Jäsenet voivat käyttää paviljonkia omien perhejuhliensa viettopaikkana ilman korvausta.

Vuosi 2000 oli myöskin hiljainen talkoovuosi. Saaressamme kuitenkin vaihdettiin kaikkiin oviin uudet lukot ja avaimet numeroitiin. Jäsenet saivat vaihtaa vanhaa avaintaan vastaan uuden avaimen. Syksyllä saaressamme poltettiin komeita noitavalkeita. Marraskuun pakkasilla lähti vielä joukko kippareita talkoisiin, kun nesteen proomulla rahdattiin aineita laitureiden kunnostusta varten saareemme.

Vuoden 2001 keväällä, maaliskuussa talkoili joukko kippareita taas Rönnskärissä. Sekä päälaiturin, että takalaiturin kansirakenteet purettiin ja tilalle rakennettiin uudet entistä vahvemmalla rungolla. Keväällä rakennettiin vielä portaat päälaiturilta ylös pihalle.

Vuosi 2002 oli taas poijujen korjausvuosi. Huonosti toimineiden takalaiturin poijujen tilalle vaihdettiin uudet normaalirakenteiset poijut. Samalla uusittiin kaikki poijuketjut ja osa laitureiden kiinnitysketjuista. Saunan kiuaskin oli taas tullut tiensä päähän. Kiuas uusittiin ja samalla uusittiin myös loppuunpalanut savupiippu saunalla. Polttopuita tuotiin ja pilkottiin jälleen valtava määrä. Ihmisillä riitti ihmettelemistä, kun pitkä jono peräkärryllisiä autoja paineli Tyhjiltään Pukkilaan ja halkolastissa takaisin. Lisäksi kaupungilta saatiin iso läjä kuusitukkeja.

Vuoden mittaan keskusteltiin kovasti vesijohdon vetämisestä saarellemme. Asiasta järjestettiin jopa ylimääräinen kokous. Vesijohto osoittautui kuitenkin niin kalliiksi ratkaisuksi, että sitä ei otettu saareemme. Saaremme käyttäjille laadittiin uudet selkeät säännöt.

Vaikka yhdeksän vuotta sitten julkaisussani totesin, että työt on tehty ja nyt aletaan nauttia, on kipparijoukkue kuitenkin joutunut joka vuosi talkootöihin. Nyt kuitenkin paviljonkimme on antanut meidän nauttia kauneudestaan. Tuskinpa saamme tästä eteenpäinkään levätä laakereillamme.

Juhlapuolella porsasjuhlat ovat jatkuneet kuten ennenkin, mutta pääosin oman väen kesken. Naapuriseurojen edustajia on kutsuttu, mutta varsin vähän heitä on juhlissamme näkynyt. Yhteistyötä Finnairin venekerhon kanssa on taas kokeiltu. Vuoden 2002 juhlassa oli enemmän Finnairilaisia kuin kippareita. Aika näyttää miten tullaan jatkossa toimimaan. Juhannuksina on saareemme myös kokoontunut vaihteleva joukko kippareita. Kokko on aina rakennettu, mutta aina sitä ei ole voitu polttaa. Joskus kokko on jouduttu siirtämään toiseen päähän saarta ennen kuin se on voitu polttaa.

Navigointikilpailuperinne on saarellamme jatkunut. Tosin kilpailuporukka on tuntuvasti pienentynyt. Yhdessä vaiheessa päätettiin vuorotella BNK:n kanssa niin, että toinen järjestää päiväkilpailun ja toinen yökilpailun. Näin mentiinkin joitakin vuosia, kunnes BNK;n kilpailujoukko loppui tyystin. Nyt on taas järjestetty omia päivä ja yökilpailuja. Uusia yhteistyökumppaneita on löytynyt Tampereelta ja Porista. Lajin luonteesta johtuen yhteistyö on kuitenkin varsin pienimuotoista. Vuonna 2002, kun kipparit osallistuivat navigoinnin suomenmestaruuskilpailuihin Helsingissä, parin veneen voimin, saatiin omiin yökilpailuihimme osallistujia myös Helsingistä.

Saaremme on jatkuvasti ollut suosittu vapaa-ajan viettokohde. Kävijämäärät ovat vuosittain jo huomattavia. Myöskin uusia käyttäjiä saarellemme tulee vuosittain. Voipa olla, että saaremme olemassaolo on yksi syy liittyä jäseneksi seuraamme.